Stam1na rokkasi Seinäjoella järjestetyssä Provinssissa pitkän kaavan mukaan, nimittäin bändi soitti keikan festarin jokaisena neljänä päivänä. Kappaleita Provinssin keikkoihin mahtui viitisen kymmentä. Bändi joutuikin jonkin verran treenaamaan ja muistelemaan biisejä ennen tapahtumaa.
– Me sovittiin jätkien kanssa, että jokainen käy omineen niitä biisejä läpi, oli metodi mikä tahansa. Kuuntelee levyltä, tapailee kitaralla tai bassolla tai koskettimilla, kertoo bändin laulaja Antti Hyyrynen.
Antti itse kertoi lukeneensa läpi levyjen kansitekstit ja kirjottaneensa vielä kertaalleen ajatuksella sanat ja fiilikset ylös.
– Yritin päästä siihen fiilikseen, että mitä oon miettinyt vuonna 2004, kun ollaan tehty ekaa levyä, tai mitä oon miettinyt vuonna 2006, kun on tullut kakkoslevy.
Antin mukaan urakka ei loppuviimein kuitenkaan ollut niin paha kuin voisi kuvitella.
– Porukalla niitä (biisejä) vähän veivattiin ja kaikki oli vähän kauhusta kankeana, mutta kun toiseen kertaan ruvettiin vetämään, niin oli jo paljon helpompaa.
Treenaaminen jatkui myös Provinssissa keikkojen välissä.
– Meille on tänne Provinssiin järjestetty tällanen treenikämppä, jossa käydään soittamassa sen päivän setti läpi. Ja kun miettii asiaa, niin eihän se ole kuin tunti musiikkia. Me ollaan tehty kymmenen vuotta aktiivisesti tätä hommaa, niin tää on oikeastaan kohtuullista.
Tunnin keikka menee loppuviimein lavalla todella nopeasti.
– Se menee hujauksessa, ja viimeisen biisin aikana tulee aika nostalginen olo, että siinäkö se nyt oli.
Bändi esiintyi Provinssissa joka päivä eri lavalla, aloittaen pienemmästä päätyen lopulta viimeisenä päivänä päälavalle. Antin mielestä ajatus eri lavoilla soittamisesta oli hyvä.
– Vois kuvitella, että jos me soitettais pinkkilavalla (Pink-stage) kaikki levyt, niin tästä tulis vähän sellanen apinanäyttely. ”Tuolla on se teltta jossa nämä käy aina joka ilta näyttäytymässä”. Sellanen friikkisirkus-meininki, Antti nauruskelee.
Kysyttäessä, mikä on Antin mieleenpainuvin muisto Provinssista, kertoi hän sen liittyvän vuoteen 2002, kun kävi Seinäjoella katsomassa Slayeriä.
– Surffasin silloin päälavan edessä ihmisten käsien päällä ja Kerry King, heidän kitaristinsa, heitti plektran yleisöön ja minä p****le nappasin sen ilmasta ollessani selällään ihmisten käsien varassa. Sen jälkeen mut heitettiin v****un täältä, lensin pihalle koko katsomosta, mut se jäi mieleen, Antti nauraa vuosien takaiselle kokemukselle.
Stam1na suunnittelee jo uutta levyä ja studiokin on kuulemma jo buukattu. Tarkkaa ajankohtaa studioon sulkeutumiselle Antti ei kuitenkaan paljasta. Sen sijaan tulevasta levystä hän kertoo mystisesti.
– Käytän sanaa alumiini. Se tulee minulle siitä mieleen. Se hohtaa jollain tavalla. Siellä on myös sellanen symboli, joka ei oo hyväks ihmisille.
Kuuntele tästä koko haastattelu:
Teksti: Joonas Ylipiha
Kuva: Sony Music