Näin syksyn saapuessa on mukava palata alkukesän tunnelmiin ja tarkalleen ottaen Tampere Sauna Open Air -festivaaleille, jossa esiintyi muiden kovien nimien ohella myös ruotsalainen metallibändi Sparzanza. Sparzanza julkaisi alkuvuodesta In Voodoo Veritas nimisen albumin ja Sauna Open Airissä yhtyeeltä nähtiin loistava metallin ja huumorin täyteinen esitys. Laulaja Fred innostui lavalla esittelemään myös suomenkielen taitojaan ja nauratti yleisöä rivoilla puheillaan. Kuka lie ollut bändille opettamassa suomen kielen hienoimpia helmiä.
Keikan jälkeen konttoristit astelivat Sparzanzan backstage-huoneeseen juttelemaan laulaja Fredin ja basisti Johanin kanssa. Juttelimme mm. uudesta albumista ja kauhuelokuvista sekä Ruotsin ja Suomen eroavaisuuksista musiikkiin ja yleisöön liittyen.
Saapuessamme bändin luokse, tyypit vaikuttivat pirteiltä ja hyväntuulisilta. Istahdimme sohvalle ja Johan kertoi alkuun kuulumisiaan keikan jälkeen.
”Erittäin hyvää kuuluu, soitimme juuri isolle yleisölle ja olen erittäin tyytyväinen.”
Sparzanza on vieraillut Suomessa useasti aiemminkin, miltä tuntuu taas olla Suomen kamaralla?
”On aina mukava soittaa Suomessa, yleisö on paljon parempaa kuin Ruotsissa ja täällä todella rakastetaan metallia. Ja tuntuu, että täällä rakastetaan myös melankoliaa, jota meillä on useissa biiseissä. Olette ehkä niin masentuneita ihmisiä täällä Suomessa, en tiedä” hän naurahtaa.
No onko metalli-skenessä Suomen ja Ruotsin välillä eroavaisuuksia?
”Luulen että on. Ruotsissa on parempia bändejä mutta Suomessa on parempi yleisö, se on suurin ero. En oikeastaan tykkää yhdestäkään Suomalaisesta bändistä… Tai on yksi josta pidän! En tiedä nimeä, mutta kuulin heidän soittavan kun olimme tekemässä soundcheckiä Turussa kerran.”
Suomalaiset fanit saavat Johanilta erityistä kunnioitusta ja kiitosta.
”He ovat mukavempia kuin Ruotsissa.”
Bändi ei ole aikaisemmin soittanut Sauna Open Air -festivaaleilla, mutta Suomessa he ovat ehtineet kiertää jo useaan otteeseen.
”Tämä on ensimmäinen kerta Sauna Open Air -festareilla. Olemme soittaneet aiemmin vain yhdellä festivaalilla Suomessa, Qstockissa Oulussa muutama vuosi sitten. Joten tämä on vasta toinen festivaalimme Suomessa. Olemme tehneet muutaman klubikietueen, ehkä joku 3-4 kiertuetta. Tämä on siis vasta toinen festivaalimme Suomessa ja tähän mennessä paras.”
No mikä on suurin ero klubi- ja festivaalikeikkojen välillä?
”No soundi on festari-lavoilla tietenkin huonompi, tänään toki oli aika hyvä soundi lavalla, en tiedä miltä se yleisöön kuulosti. Se on isoin ero.”
Johania nyppi Tampereella erityisesti erään toisen bändin touhut, jotka estivät heitä suorittamasta lavalla täydellistä soundcheckiä.
”Meidän piti tehdä soundcheck kahdeltatoista, mutta tänään esiintyy eräs toinen bändi illalla… En tiedä minkäniminen. Mo-mo-mo-motley-jotain… Mötley Crue ehkä? Joku hassu bändi yhdysvalloista.” Johan miettii sarkastiseen ja vitsailevaan sävyyn.
”Ja he luulevat olevansa… No, he ovat rock-tähtiä, joten he vievät kaiken ajan lavalla ja me voimme käyttää vain puolta lavaa ja se on syvältä. Mutta meillä oli ihan hyvä lava täällä tänään joka tapauksessa.”
Sparzanza julkaisi uuden albumin, In Voodoo Veritas, vuoden alkupuoliskolla. Antaa Johanin kertoa omin sanoin kyseistä levystä.
”Se on erittäin hyvä metalli-albumi ja kovin jonka olemme tehneet. Se on parhaiten tuotettu levymme ja biisit ovat parhaita mitä olemme koskaan tehneet. Kun kuuntelen vanhempia levyjämme, jokaisella on muutama biisi johon en ole täysin tyytyväinen; ne olisi voitu tehdä paremminkin. Tällä albumilla olen todella tyytyväinen jokaiseen kappaleeseen, jopa yhteen jota emme albumille laittaneet. Se julkaistaan jossain vaiheessa tulevaisuudessa 7 tuumaisena vinyylinä.”
Kun tuli nyt puhe vinyyleistä, niin nykyäänhän cd-levyt ovat yleisin julkaisu-muoto, mutta mistä johtuu että nykyään moni bändi julkaiseen myös vinyylilevyjä?
”Luulen että etenkin vanhemmat bändit, jotka ovat kasvaneet vinyylilevyjen aikoina, pitävät niistä. Luulen että lapset eivät nykyään edes tiedä, mikä vinyyli-levy on. Kun he saavat vinyyli-singlen käteensä, he ihmettelevät, että mikä helkkari tämä on.”
Miten tämä mahtuu muka cd-soittimeen?
”Juuri niin! Myös cd-levyjen suosio on laskussa, nettilataus on nykyään se juttu. Laulajamme Fred kysyi tänään yleisöltä, kuinka moni heistä on ostanut meidän albumin ja noin viisi kättä nousi pystyyn. Sitten hän kysyi, kuinka moni on ladannut sen netistä ja kaikki nostivat kätensä. Joten luulen että nettilataaminen on se tämän päivän juttu. Itse tykkään ostaa albumeita, saada kannet, nähdä kuvat, kiitoslistan ja kuka on tuottaja jne. Olen tavallaan musiikkinörtti, todennäköisestihän nuo tiedot saa myös internetistä, mutta itse tykkään lukea ne kannesta. Tykkään myös ostaa vinyylilevyjä, joissa on isot kannet jne. Paras levynkansi on varmasti Monster Magnetin Powertrip -albumissa. Se on siisti, vaikkakin todella huonosti tehty siihen nähden mitä voi tehdä nykyään kuvankäsittelyohjelmilla itse. Mutta on tosiaan siistiä lukea kaikki tiedot kannesta. Tupla-albumit ovat myös upeita ja vinyylilevyn parissa voi viettää tuntikausia vain katsellen ja haistellen kansia”, Johan hehkuttaa vanhoja kunnon vinyylilevyjä.
Mutta palataanpa sitten takaisin Sparzanzan uuden In Voodoo Veritas levyn pariin. Millä tavalla tämä eroaa bändin aikaisemmista levyistä?
”No ensimmäinen albumimme oli oikeastaan kokoelma kolmesta eri demo-levystä, otimme parhaat biisit noilta demoilta ja teimme albumin Angels Of Vengeance. Nauhoitimme sen itse, joten se ei ihan paras ole. Hyviä biisejä, mutta ei niin hyvää tuotantoa. Sitten teimme toisen albumimme, Into The Sewers, oikeassa studiossa ja käytimme oikeaa tuottajaa ja se oli todella iso askel edellisestä albumista; parempi tuotanto, parempia biisejä ja kovempi. Kolmannella albumilla tuottajalla oli vielä suurempi osa tuottamisessa ja biiseissä ja otimme jälleen askeleen eteenpäin. Eli jokainen albumi on ollut todella suuri askel eteenpäin edellisestä ja ehkä kahdella viimeisimmällä albumilla, Banisher Of The Light ja In Voodoo Veritas, erot ovat kaikkein pienimmät. Mutta niidenkin välillä kuulee että yritämme kokoajan kehittyä ja olla enemmän metalli-bändi.”
In Voodoo Veritas -albumilta löytyvästä Methadream -biisistä on julkaistu musiikkivideo. Johan kertoo videosta ja sen tekemisestä.
”Biisi kertoo huumeista ja me halusimme, että videolla on mies joka makaa sängyllä ja näyttää tuskaiselta ja tuntee olonsa paskaksi. Löysimmekin siihen sopivan miehen Fredin avulla, joka on todella suuri kauhuelokuvien fani. Ruotsissa tehdään erittäin huonoja kauhuelokuvia mielestäni ja meikkaukset ovat huonoja. Löysimme kuitenkin tämän miehen videolle. Hän on Fredin kaveri ja hän on rumin tyyppi jonka olen ikinä eläessäni nähnyt. Hän ei syönyt ainakaan kahteen päivään ennen kuvauksia, koska halusimme hänen näyttävän nälkiintyneeltä. Emme itse kovin paljon osallistuneet kuvauksiin, paitsi tietysti silloin kun soitimme kameran edessä. Video on aika hyvä. Ensimmäinen versio oli aika raju, joka olisi saanut ihmisille liian pahan olon, joten meidän täytyi tehdä toinen versio saadaksemme se televisioon.”
Paikalla on myös bändin laulaja Fred, joka on kauhuelokuvien ystävä. Mitkä ovat hänen mielestään kolme parasta kauhuelokuvaa?
”Voi hyvänen aika, kolme parasta kauhuleffaa…? Day Of The Dead… My Bloody Valentine, vanha versio tietysti ja Halloween. Luulen että nämä ovat minun lempikauhuleffat.”
”Minun on The Shining”, Johan heittää ääntäen leffan nimen hauskasti suomalaisittain.
No Fred, mitä mieltä olet nykyään jo tavaksi muodostuneesta kauhuelokuvien uudelleen filmatisoinnista?
”Näin juuri tällä viikolla uuden version My Bloody Valentinesta ja se oli aika lailla syvältä, vanha versio on parempi. Friday 13th elokuvan uudelleenfilmatisointia en ole vielä nähnyt, mutta olen kuullut, että se on aika hyvä. Texas Chainsaw Massacre on myös aika hyvä, mutta alkuperäinen on tottakai parempi. On vain yksi leffa, jonka uudelleenfilmatisointi on parempi kuin alkuperäinen, ja se on Dawn Of the Dead. Kaikki muut uudet versiot ovat aikalailla syvältä.”
Kesän ajan pojat lupasivat kirjoittaa uusia biisejä tulevalle viidennelle albumille.
”Kirjoitamme biisejä tulevalle albumille joka on nimeltään… Ei. Emme me tiedä vielä”, Johan naurahtaa.
”In Suomi Veritas!”, huudahdaa Fred vierestä.
Kesällä Johan myös aikoo ottaa tietysti olutta ja ajella hänen uudella moottoripyörällään (toivottavasti ei samaan aikaan) ja Fred puolestaa aikoo päristellä hänen -70 vuosimallin Dodge Sharkerilla. Toivottavasti pojilla oli hauska kesä.
Bändi lupasi saapua Suomeen soittamaan jälleen talven aikana ja yhtye nähdäänkin Suomessa seuraavan kerran lokakuussa Salossa, Tampereella, Hämeenlinnassa, Helsingissä, Turussa, Lahdessa, Jyväskylässä, Oulussa ja Seinäjoella.