Levyarvostelu: Kille Kuuleri – Apinakuningas

Jo yli vuosikymmen sitten haparoivat ensiaskeleensa ottanut ja tällä vuosikymmenellä lopulliseen muotoonsa kasvanut Kille Kuuleri julkaisi maaliskuussa ensimmäisen albuminsa Apinakuningas, joka on kovinkaan paljoa liioittelematta erinomainen debyyttialbumi.

Levyltä löytyy useita niin musiikillisesti kuin sanoituksellisestikin koukuttavia biisejä. Sanoitukset ovat persoonallisella tavalla kantaaottavia niin yhteiskunnallisesti, kuin myös ihmisyyteen ja sen perimmäiseen olemukseen liittyen. ”Lähden sumuun lenkille” –kappaleessa ihmisyys löytyy metsän siimeksestä ja tarttuvassa, letkeästi polkevassa ”Mammanpoika” -kappaleessa irvaillaan isoille pomoille. ”Ainoa oikea nälänhätä on, kun nälkä ei läskiä syömällä jätä” lauletaan ”Läski” -kappaleessa, jonka kertosäe jää väkisinkin päähän soimaan ja pistää ajattelemaan ihmisten itsekkyyttä.

Kille Kuulerin Apinakuningas oli ensikuulemalta positiivinen ja piristävä yllätys. Melodisen rock’n’rollin, punkin ja paikotellen jopa metallin aalloilla ratsastava bändi on onnistunut tekemään tyylikkään suomalaisen rock-albumin ja asennekin on kohdillaan. Välillä tulee mieleen vanha Apulanta ja YUP, sekä etenkin sanoitusten puolesta jopa CMX. Silti bändi on onnistunut löytämään sen oman juttunsa. Läskibasso tuo biiseihin raikasta ilmavuutta, eikä särökitaraa käytetä, mutta silti biisit rokkaavat. Bändistä saa sen vaikutelman, ettei se ota itseään liian vakavasti, mutta siitä saattaa vielä tulla vakavasti otettava bändi suomalaisilla musiikkimarkkinoilla.


 

Kappalelista:

1. Lähden sumuun lenkille
2. Mistä ihminen tehdään
3. Mammanpoika
4. Läski
5. Kostajat
6. Naapurin lapset
7. Apinakuningas
8. Isänmaa
9. Irvikuva
10. Käärmeenkantaja
11. Seuratkaamme johtajaa