Costello Hautamäki: Kun ruvetaan pistämään kajaalia silmiin sen takia, että levy myisi enemmän, ollaan väärillä jäljillä

Konttorin arkistojen kätköstä löytyneessä haastattelussa pitkän linjan rock-muusikko Costello Hautamäki jutteli siitä, mitä rockmusiikki hänelle merkitsee. Myös musiikin kaupallistuminen sekä eräät rock’n’roll -elämään liittyvät kliseet käytiin läpi.

Costello Hautamäeltä löytyy kokemusta rock-piireistä jo vuosikymmenien ajalta. Mutta mitä rock hänelle henkilökohtaisesti merkitsee?

– No kyl rockmusiikki on viimeset vuodet tarkottanu sitä, että tätä ollaan tehty ammatiksi, eli ollaan siirrytty ammattilaisliigaan. Mutta kyllä se on ihan pienestä pojasta lähtien merkinnyt paljon. Ihan jostain -73-74 -vuodesta kun jotain ekoja Hurriganesin levyjä kuuli, niin kyllä se kolahti niin lujaa, että samalla tiellä ollaan vieläkin. Ja jos ajattelee rockmusiikkia yleensä, niin on se ainakin pelastanut mut urheilulta jos ei muuta, Costello kertoo pientä hymyä äänessään.

Hurriganes jo tulikin esille, mutta mitkä bändit ovat kaiken kaikkiaan olleet suurimmat vaikuttajat Costellon rock-uralla?

– No suomessa oli vuosina -73-74 niin pieni tarjonta, että kyllä se Hurriganes, Hullu-Jussi ja Hector aiheuttivat semmosen kutinan tonne jonnekin selkäytimeen, että halus myös itsekin osallistua tommoseen musiikintekoon. Siis ne taidothan olivat todella vaatimattomat siihen aikaan tietysti. Mitä nyt broidin vanhalla kitaralla, missä ei varmaan ollut kaikkia kieliäkään, koitettiin rämpytellä jotain ja olla kuin Hurriganes. Että semmosta hyvin pikkupoikamaista leikittelyä se oli kaikki mistä tämä alko.

Kuinka paljon rockmusiikin tekeminen sitten vaatii synnynnäistä lahjakkuutta vai onko kyseessä enemmänkin tahtokysymys; jos tahtoa riittää tarpeeksi, niin mikä tahansa on mahdollista?

– Kyllä mä väitän näin. Ilman muuta. Mutta se, että pääseekö kitaristina jonnekin tonne niinku Alexi Laiho -tasolle, niin se on sitten jo varmaan lahjoista kiinni. Mutta kyllä sä tollaset ihan perustaidot rock’n’roll -bändissä soittamiseen pystyt kyllä helpostikin saamaan.

Costello Hautamäellä tosiaan on takanaan jo jonkinverran kokemusta musiikkialalta ja hän on nähnyt rockmusiikin eri vaiheita. Onko rock muuttunut merkittävästi -70 -luvulta tähän päivään mennessä, ja jos on, niin millä tavalla?

– Rock ei sinänsä oo muuttunu siitä alkuasetelmasta, että otetaan basso, rummut, kitara ja joku laulaa ja sitten ruvetaan paiskoo meneen. Mutta jos miettii, että mikä on sitten muuttunut, niin kyllä on muuttunut tietysti positiivisella puolella juuri tämä kaikki HIM:n, Rasmuksen ja Children of Bodomin saama iso kansainvälinen menestys, mikä on kyl hienoa. Kyllähän sitä on aina haettu -70, -80 ja -90 -luvuillakin, mutta kukaan ei sitä kultajyvää löytänyt. Ja se on se hienoin muutos. Ja sitten se, että rock on saatu pois tuolta tanssilavoilta. -70 ja -80 -luvuillahan soitettiin ihan tavallisilla tanssilavoilla. Seinän toisella puolella soitti humppabändi ja toisella puolella soitti rokkibändi. Nyt sitten on nämä tämmöset tanssibändit otettu pois näistä rockpiireistä. Rokkibändit käy ihan omilla keikoillaan ja aika paljon tollasia hotellien yökerhoja, ravintoiloita ja rockklubeja on tullut. Se on hienoa.

Myös musiikin kaupallistumisesta puhutaan aika ajoin, mutta onko rock kaupallistunut nykypäivänä liikaa ja missä menee rockmusiikin liiallisen kaupallistumisen raja? Vai onko sellaista edes?

– No mul on tietysti sellanen lähtökohta, että kun ensimmäinen bändi oli punkbändi nimeltään Sensuuri, niin siinä tietysti se asenne oli semmonen, että kaupallisuus on kamalaa ja oltiin anarkistisia ja arvosteltiin yhteiskuntaa. Ja kaikkea tämmöstä kaupallisuutta vastaan jopa hyökättiin. Kyllähän se on kaupallistunu ja hirveetähän se on. Ja  se on harmi, että se on menny siihen suuntaan. Ja mä tarkotan tällä sitä, että sellaset bändit, joilla ei ois ihan niin kaupallista mahdollisuutta menestyä, eivät pääse levyttämään. Elikkä jos sä teet siihen malliin poikkitaiteellista musaa ja muuta, niin se on harmi että levy-yhtiöt kääntää selkänsä sulle siinä vaiheessa.

Osa levy-yhtiöistä on sitten ilmeisestikin ainakin nykypäivänä hieman ahneita?

– No joo, kaiken maailman kvartaalitalouksineen ja muineen. Se on sääli, mutta mä luulen et se on ohimenevä ilmiö. Nykyään cd-levyjen tekeminen on halpaa ja kun tulee nämä uudet pienet levy-yhtiöt, jotka sitten kasvaa isoiksi, niin toivottavasti ne on sitten enemmän laaja-alaisempia tämän julkaisupolitiikan kanssa. Mutta meneekö siihen vielä kymmenen vuotta vai meneekö siihen 5 vuotta? Mä näin sillon punkin nousun kaikkine omakustanne-levyineen, omakustanne- ja pienlehtineen ja oli kaikenmaailman rokkilehtiä joita tehtiin valokopiokoneilla. Kyl varmaan jossain vaiheessa taas semmonen tulee uudestaan. Mutta sen verran vielä, että kun nuo isot levy-yhtiöt on monikansallisia nykyään ja hyviä pieniä suomalaisia levymerkkejä on myyty isoille ulkomaalaisille omistajille, niin kyllä siinä valitettavasti tulee mukanaan toi kaupallisuus ja kvartaalitalous.

Kaupallisuudesta kun puhutaan, niin eihän raha paha asia ole bändille, vaan tottahan toki ammattimuusikot työstään tarvitsevat rahaa tullakseen toimeen. Niinkuin kaikki muutkin työtä tekevät ihmiset.

– Siis siinä vaiheessa kun ruvetaan pistämään hiuslakkaa päähän taikka kajaalia silmiin sen takia, että levy myis enemmän, niin silloin ollaan jo väärillä jäljillä. Mutta jos sä teet sen ihan omaehtosesti, että sä haluat tuoda itteäs julki tämmösellä tavalla, niin se on ihan ok. Mutta jos sen kaupallisuuden ehdoilla ruvetaan tekemään asioita, niin se ei oo enää kovin rock.

Rockmusiikin yhteydessä varsinkin ennen vanhaan puhuttiin paljon käsitteestä sex, drugs and rock’n’roll. Kun nyt ajatellaan rock-musiikkia, niin kuuluuko kaksi ensin mainittua olennaisesti hommaan?

– Emmä niitä päihteitä kyllä laskis siihen mukaan. Se on tullu jostain kyllä ihan muualta varmaan, mutta tota… Kyllähän seksi ja rock’n’roll sopii mun mielestä todella hyvin yhteen. Huumeet ei. Emmää allekirjota tollasta sanontaa. Mut jos ois pelkkä sex and rock’n’roll, niin se ois hyvä.

Mutta kyllähän nyt muutama tuoppi olutta silloin tällöin kuuluu usean tavallisenkin ihmisen elämään, vaikkei rock-stara olisikaan.

– Joo, kyllähän se ois enemmän meikäläisen makuun tällanen sex, keskiolut and rock’n’roll. Se on ihan hyvä yhdistelmä.

One comment to “Costello Hautamäki: Kun ruvetaan pistämään kajaalia silmiin sen takia, että levy myisi enemmän, ollaan väärillä jäljillä”

Comments are closed.