Vihaa, angstia, epätoivoa ja kauhua. Niistä on Murderdollsin uusi albumi ’Women and Children Last’ tehty. Wednesday 13:n ja mm. Slipknotista tutun Joey Jordisonin projektibändi Murderdolls herätettiin henkiin usean vuoden tauon jälkeen ja kaverukset uhosivat ennen levyn julkaisua kostoa koko maailmalle. Edellisen levyn aikaan juuri teini-iän ylittäneet tyypit soittivat punkkia kajaalit silmissä kauhuelementeillä höystettynä. Biisit olivat täynnä vihaa ja angstia ja meininki kovaa. Onko mikään muuttunut vajaassa kymmenessä vuodessa? No ei ole. Pojat ovat edelleen poikia ja sanavarastoon kuuluu päällimmäisinä sanat mother ja fu***r.
Bändin laulaja Wednesday 13 on julkaissut Murderdollsin hajoamisen jälkeen kasan soololevyjä, joilla hän on jatkanut musiikillisesti samalla linjalla kuin Murderdolls. Mutta Murderdollsissa on sitä jotain, mikä Wednesday 13:lta yksinään puuttuu. Joey Jordison tuo varmasti paljon virikkeitä musiikkiin, mutta ehkä enemmän on kyse siitä, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Tässä yhteydessä tuo sanonta ei ole tarkoitettu negatiiviseksi. Wednesday ja Joey yhdessä ovat vetovoimaisia hahmoja kaikessa angstiudessaan ja keräävät varmasti kaikkien teinigoottien sympatiat puolelleen ”haistatetaan kaikille kukkaset” -asenteella.
’Woman and Children Last’ on edelliseen Murderdolls -levyyn verrattuna kokonaisuutena raskaampi mutta silti liitelevine kitaramelodioineen paikoitellen jopa kevyempää kuunneltavaa. Levy on monipuolinen ja siltä löytyy raskaan väännön lisäksi myös perinteistä punk-riffittelyä kaikille vanhoille Murderdolls -faneille. Osa biiseistä kuulostaa siltä, että ne on kuultu jo pariinkin otteeseen aiemmin Murderdollsin ja Wednesday 13:n soololevyillä. Mutta miksikäs sitä hyvää kaavaa muuttamaan, kun kappaleet toimivat kerta toisensa jälkeen. Levyltä löytyy useampiakin sinkkulohkaisuksi kelpaavia ralleja ja kun yksi biisi jää soimaan päähän niin seuraava pyyhkiikin sen jo mielestä jääden tilalle soimaan.
Murderdolls on kaikessa synkkyydessään piristysruiske nykypäivän rock-maailmalle. Asennetta ja energiaa löytyy eikä ketään kumarreta. Uusin levy kolahtaa varmasti vanhoihin Murderdolls -faneihin ja löytää todennäköisesti tiensä myös tämän päivän murrosikäisten ja vihaisten teinien levysoittimeen, jotka vielä ensimmäisen Murderdolls -levyn aikaan kuuntelivat Fröbelin Palikoita tai Titi-Nallen tarinoita.