Suomeen ensimmäisen Euroviisu -voiton tuoneen hirviöbändin uusi levy Babez For Breakfast jatkaa samoilla linjoilla kuin aiemmatkin Lordi -albumit. Musiikillisesti levy ei juurikaan tarjoa mitään uutta ja sanoituksissa seikkaillaan kauhumaisemissa tuttuun tapaan.
Levyn huomiota herättävä kansikuva pistää hiljakseen toivomaan, että levykin sävähdyttäisi jollakin tavalla. Mutta eipä tästä levystä saa irti millään tavalla mitään huikeita fiiliksiä. Tämä juttu on jo nähty, kuultu ja koettu.
Levy on hyvin tuotettu ja bändi soittaa vakuuttavasti, mutta aina se ei riitä. Kyllähän maskin takaa löytyvä Putaansuu osaa biisejä kirjoittaa, vaikkakin kappaleissa kuuluu selvästi 80 -luvun kliseet ja kauhurokin esi-isiltä, kuten Alice Cooperilta opitut kikat. Ehkä ongelmana onkin se, ettei Lordi kykene tarjoamaan enää mitään uutta ja ihmeellistä ja musiikkikin on vain vanhan toistoa. Ja Mr. Lordin koriseva lauluääni alkaa olla jo hitusen häiritsevän ja kyllästyttävän kuuloista.
En oikein tiedä, kenelle tämä levy on tarkoitettu. Voin uskoa pienten poikien, jotka eivät ole vielä murrosikään ehtineet, olevan innokkaimpia tämän levyn hankkijoita. Ja hekin vain siksi, että hirviöt ovat siistejä. Ja niille, joille Lordi todella merkitsee jotain, tämäkin albumi varmasti maistuu kuin vauvat Lordille välipalaksi. Kaikesta huolimatta kunnioitan Mr. Lordia, koska hän tekee bändinsä kanssa omaa juttua omilla ehdoilla. Mutta tämänkaltaiselle bändille oman paikkansa löytäminen on varmasti vaikeaa.